Kuukauden Fressijakso

 

Alustusta

Noniin, vihdoin pääsen teknisten ongelmien jälkeen lisäämään kuukauden fressikokeilun fiilikset tänne blogiin. Tässä postauksessa siis vähän fiiliksiä kuukauden mittaisesta treenijaksosta Lippumäen Fressillä. Ostin inttitutultani syksyllä Savilahden uuden Fressin avajaisista saadun kuukausikortin Fressille. Olin suunitellut mielessäni jo silloin, että keväällä tulee kuitenkin treeniohjelmassani olemaan pieni ”kiristelyvaihe” eli kropasta yritetään karsia ylimäärästä fläsää poispoikkeen roikkumasta. Ja tuon kevät”dieetin” halusin ajoittaa fressikuukauden kanssa päällekkäin siitä syystä, että Fressillä on infrapunasauna, joka tutkimusten mukaan kuluttaa 600kcal puolessa tunnissa, joka vastaa myös n. 10km juoksulenkkiä. Toki myös uusi treeniympäristö buustii mukavasti omaa treenimotivaatiota.

Askelmerkit kuukaudelle

Ajatuksena oli ravintopuolen osalta keventää ruokavaliota karsimalla hiilihydraatteja vähemmälle ja varmistamalla riittävä proteiinin saanti suojelemaan lihaksia. Treenien osalta halusin painottaa aerobisen treenin tärkeyttä punttitreenin sijaan, sillä siinä energiaa kuluu enemmän. Kolmantena ajatuksena oli istua infrapunasaunassa käytännössä niin_paljon_kun_mahollista, kuitenkin niin, ettei siellä aleta päivätolkulla istumaan ja pysyy joku roti siinäkin touhussa. Ajatuksena ei todellakaan ollut pitää mitään fitnesskisadieettiä, jossa eväänä kärjistettynä olisi ollut parsakaali, kanapihvit, proteiinilisät ja vesi.

Kuukauden kulku ja fiilikset

Treenikuukausi ajoittui ajalle 9.4-9.5. Treenejä tuli tehtyä tuona aikana yhteensä 39 kappaletta (yht. 40h 35min). Treenit koostu (lihaksia ylläpitävistä) perusvoimatreeneistä ylä- ja alakropalle sekä aerobisista treeneistä.

Infrapunasaunassa kävin joka päivä, useina päivinä kahdesti, kaikkiaan yhteensä 48 kertaa (yht. 33h50min, 40600kcal). Mikäli tosiaan 30min infrapunasaunassa vastaa kulutukseltaan n. 10km juoksulenkkiä, kulutin istumalla saunassa kuukauden aikana 16 maratonin verran energiaa, hurjaa 😉
Oli ihan huippua päästä juttelemaan monien kivojen tyyppien kanssa millon mistäkin. Savossa ollaan pääosin niin mukavan rentoja ja lepposia ja kaikkien kanssa tullaan juttuun ja yhteisiä puheenaiheita kyllä löytyy iästä ja sukupuolesta riippumatta :p Välillä oli vaan niin väsyny, että oli ihan kiva olla vain itekseen ajatustensa kanssa ja katsella telkkaria, rentoutua ilman mitään kiirettä.

Kaikki aerobiset treenit paria juoksulenkkiä juoksumatolla lukuunottamatta tein spinningpyörällä, jonka selässä viihdyin kuukauden aikana 15h. Välillä treenaamaan mennessä olin todella väsynyt ja salille piti lähes laahustaa, mutta jotenkin sitä vain yhtä treeniä lukuunottamatta heräs uudelleen eloon kun treeni lähti rullaamaan. Sinä yhtenä treeninä pyörän polkeminen jäi 10 minuuttiin, kun ei vaan jaksanut eikä pystynyt pitkän päivän jälkeen ja ajatus ”meen infrasaunaan istuu ku siellä kalorit sulaa kilpaa tähän polkemiseen verrattuna, eikä siellä tarvii kun istua” vei voiton minusta heikkona hetkenä 😀

Kuukauden saldona oli siis muutama pudotettu kilo, joka näkyi rasvaprosentin putoamisena neljällä prosentilla. Tähän olen kovin tyytyväinen, enkä mitään sen kummempia tavotteita itselleni asettanut kuukaudelle. Kuukausi on muutenkin lyhyt aika ihmetekoihin J

Tästä kuukaudesta väsyneenä ja joitain kokemuksia rikkaampana kohti uusia haasteita ja elämyksiä. Stay positive!

Mainokset
Kuukauden Fressijakso

Hardcore treenipäivä 9.7.2015

Nyt muutaman päivän ajan palauduttu torstain raffista treenisetistä. Edelleen on pohkeet jonkun verran tiltissä ja kosketusarat, mutta ei enää niin pahasti kuin eilen (lauantaina), jolloin myös reidet oli melko palasina. Eilen sängystä tai tuolilta noustessa ja lähdettäessä kävelemään olisin tarvinnut rollaattoria, kun päkijöille ei paljon kärsinyt varata ja kävely oli hidasta tepastelua kantapäillä. Tiesipähän tehneensä jotain 🙂 Käyn tässä tekstissä läpi treenipäivän kulkua ja fiiliksiä treeneiltä.

Torstaina valmistauduin tulevaan treeniin nukkumalla kunnon yöunet ja päivällä vielä päiväunet, sillä tiesin että tulevasta yöstä tulee vielä pitkä. Ruuaksi tein pastaa (tai oikeestaan kämppis teki :D) josta sitten sain hyvät hiilarit koneeseen. Myös kofeiinitabletin otin päivällä hyvissä ajoin ennen treeniä, jotta mieli olis kirkas ja olo pirteä. Vielä viimeset pyörrän huollot ennenkuin lähin vähän ennen kuutta pyöräilemään puijolle kohti ekaa rääkkiä.Treenin pääsin alottamaan 18.15:
Puijon portaat…kaikki jotka niitä on höntänny ylös ja alas tietää varmasti, ettei ne koskaan päästä helpolla, jos treenin ottaa tosissaan. Se tunne, kun laahustat viimeset portaat ylös haukkoen henkeä, kun etureisiä polttelee aivan sikana ja hapot raastaa jalkoja sen minkä kerkeää tuottaen huonon olon johtuen maitohaponmäärän suuresta kasvamisesta jaloissa, se tunne on tavallaan tosi syvältä, mut toisaalta taas jotain niin hienoo ja kokemisen arvosta. Mun mielestä. Tais olla jo toisella nousukerralla kun huomasin pysähdyttyä, miten jalat sheikkaa ja elää aika omaa elämäänsä, tärisee ja vapisee. Myös kävely tasasella maalla rappurallin jälkeen oli aika kulmikasta ja hauskaa 😀 Puijon portaissa oli mun lisäks muutamia muitakin innokkaita treenaajia. Mukavan lisäboostin sain lopputreeniin ukkosmyräkästä ja rankkasateesta, josta tykkäsin ite tosi paljon, tuo jotenkin vähä meininkiä ja fiilistä lisää siihen tekemiseen! Aikaa mulla meni treeniin 2h10min (sis. 10min alkulämmittely ja muutaman minuutin loppuverryttely)., kaloreita kulu treenissä n. 1400 ja vähän päälle. Raskasta se oli…Niinkun kuuluukin.

Treenin jälkeen vedin nopeet palkkarit paikan päällä ennenku polkasin pyörällä takasin kämpille, jossa otin nopean kuuman suihkun, kofeiinipillerin, kupillisen kahvia sekä söin lämpimän ruuan. Salikamat olin etukäteen pakannu kassiin, niin niiden etsimiseen ei mennyt ylimäärästä aikaa vaan pääsin lähtemään salille samointein.

Salilla tein perusvoimatreenin ylä- ja keskikropan lihaksille. Lämmitelyn tein soutulaitteella, rintaliikkeiksi valitsin ristitaljan rinnalle, josta ite tykkään paljon, sekä vinopenkkipunnerruksen smithissä. Selkäliikkeenä tein kulmasoudun alataljassa ja olkapäille annoin kyytiä taljassa sekä smithissä pystypunnerruksin. Hauiksia piiskasin käyrätangolla ja taljassa ja ojentajia tein niinikään taljassa. Alaselkää treenasin perinteisessä selkäpenkissä ja vatsoja tein monipuolisesti eri liikkeillä mm. vartalonkiertolaitteella, taljassa, jumppapallon päällä ja penkillä jalkojen nostoja. Treeni meni hyvin ja sain tehtyä suht kovan ja hyvän treenin. Palautustauoilla pyrin vähän venyttelemään jalkoja, jotka tuntu jo melko väsyneiltä puijon jäljiltä. Treenissä kului n. 850kcal ja treenille tuli pituutta 2 tuntia. Sit vaa protskut huiviin ja kämpille.

Kämpillä sit uutta kofeiinitablettia kurkusta alas, koska tiesin että sitkun mieli väsyy ni sit tulee noutaja ja yöstä entistäkin pitempi ja raastavampi. Tätä halusin ehkästä nauttimalla kunnolla kofeiinia. Kämpillä myös söin jälleen lämpimän ruuan ja pakkasin eväät ja juomat reppuun. Mukaan lähti evääks muutama banaani, energiapatukka, n. 2L vettä ja 0,5L urheilujuomaa.

Starttasin suht virkeillä mielin klo. 0.30 kuningas-osuudelle. Tavoitteena oli siis polkasta 100km pyöräilyosuus yön aikana. Sää oli ihan hyvä, melko pimeä vain, koska oli kovin pilvistä, sekin vähän söi fiilistä alussa. Alku 10km meni ihan mukavasti kierrellen männistön, saarijärven, päivärannan ja puijon kautta saaristokadulle, jossa oli yllättävän rankkaa nimenomaan henkisesti, ei odotettua enemmän fyysisesti, vaikkakin jaloissa painokin jo jonkinverran puijon rappuralli. Oli pimeää, 2 kovaa treeniä takana, pieni väsy puserossa jo ihan vuorokaudenajan takiakin ja edessä vielä järjetön määrä kilometrejä. Ajattelin etukäteen, että saaristokadun osuus on mukava pätkä hyvien maisemien takia, mutta yllättävästi ajatus vaan harhaili ja mieli meinas vähän synkistyä, niinkuin ei muka jo tarpeeksi synkkää ollut muutenkin. Selvisin kuitenkin petosen läpi pitkälahden abc:n nurkille, josta alkoi pitkä ja tylsä osuus kohti vehmersalmea ja entisiä kotikulmia (tai no kyllä mä sitä paikkaa siellä edelleen kodiksi kutsun mutta however). Osasin odottaa, että henkisesti ja fyysisesti raskain ja tylsin osuus tulee olemaan nimenomaan tuo hiltulanlahden kierto, koska tiet ovat pitkiä ja osittain huonossa kunnossa, maisemat vaihtuvat hitaasti ja sitä kiertäessä ei oltu vielä edes puolessa välin reittiä. Mutta kuinkaollakaan Cheekin biisien siivittämänä juuri se osuus pyörälenkistä meni yllättävän mukavasti, koska aamukin alkoi pikkuhiljaa valjeta ja synkkyys hävitä ja se puolestaan vaikutti mieleen positiivisesti. Ehkä tääkin lenkki tulee jossain vaiheessa päätökseensä! Jaloissa paino ja kilometrit kulu hitaasti. Ensimmäistä kertaa koko lenkillä nauroin ääneen ja hymyilin leveesti kun olin Hiltulanlahden koulun kohalla, kuulokkeista soi hyvä biisi ja yhtäkkiä vaan fiilis nous tosi korkeelle ja mielessä pyöri mukavia juttuja. Tuli myös semmonen olo, että aletaan olla kohta loppusuoralla ku on tääki hiltsa saatu kierrettyä ja loppusuoralla ollaan! Mutta se fiilis tuli vähän liian aikasin…
Petosen ja pirtin läpi ajelu tuntu yllättävän mukavalta, kun aurinko alko kurkistelemaan puiden välistä ja kello oli about 4. Oma ja jalkojen väsymys ei ollu ainakaan kokoajan mielessä, kun polin saaristokatua ja lähestyin tasavallankadun mäkkäriä. Olin päättänyt, että katson siinä kohin ensimmäistä kertaa sport trackerista paljonko matkaa olin taittanut. Siinä siksi, että jos hyvin käy ja olisi enää vaikka 5km tai alle (jota pidin oikeastaan käytännössä mahdottomuutena, vaikkakin olin yrittänyt kierrellä mahdollisimman paljon varsinkin alkumatkasta eri paikoissa) niin voisin kääntyä oikealle vänärin suuntaan ja kierrellä sielläpäin ja päättää reissun vänärin rantaan. Puolestaan jos matkaa olisi vaikka alle 10km niin ajaisin suoraan ja lähtisin kiertämään jotain lenkkiä sitä kautta ja jos matkaa olisi alle 20km niin lähtisin vasemmalle kiertämään vähän pidempää lenkkiä. Tässä vaiheessa kaivoin siis kännykän taskusta tsekatakseni matkan. Ja tässä kohin tulikin sitten koko reissun pahin vastoinkäyminen ja pettymys…Kunnon hypefiilareista suoraan jonnekkin pohjalle. Mittari näytti 73km.. En voinu uskoo sitä todeksi. siis 73!? Ihan oikeestikko? Olin ajatellut että jos ois 90+km täynnä, niin loppumatka menis jo pelkästään fiiliksellä, jos taas +85 niin sekin olis ok, taistelisin vielä 15km. Mutta että 73, siihen en ollu varautunu mitenkään. Kävi hetkellisesti jo mielessä, että riittäskö mulle 80km. Mutta hyvin nopeesti tuli kyllä päätös että ei, ei varmasti eikä todellakaan riitä, vaikka tiesin että loppumatkasta tulee ihan kuolettavan pitkä. Olin syöny kaikki eväät, juonu urheilujuoman ja vettäkin oli enää vain vähän jälellä. Heikotti. Tiesin, että ei loppumatka ainakaan fiiliksellä mene, mutta ei sillä väliä millä se menee kuhan menee. Satku on satku eikä muuks muutu, kaheksankymmentä ei mun silmissä oo mitään eikä tunnu miltään. Mutta satanen, satku, sata, 100, näyttää ihan eriltä 😀
Eipä siinä tarvinnu pitkään miettiä mihinkä suuntaan lähetään tasavallankadun mäkkärin kohalta, lähettiin nimittäin vasemmalle..Sää oli mitä kaunein, aurinko paisto, mutta olo oli heikko. Jaloissa paino ja oli nälkä. Huomas miten energiatasot oli romahtanu. Siitä vaan sitten taisteltiin ja yritin säästellä vähäsiä vesiä loppumatkalle ja polkastiin niiralan kautta kolmisopen cittarin takaa jynkkään ja sieltä pikku lenkin kautta takasi niiralaan ja keskustan läpi satamaa kohti. Olin päättäny, että mun on pakko saada jostaki energiaa tai pimenee vintti tai saan jonkun kohtauksen. Ei ollu rahaa mukana tietenkään, että olisin voinu abc:lta ottaa jonkun nopeen evään mukaan, joten jouduin ajamaan satamaan ja nopea pyrähdys kämpillä: palkkari sheikkeriin ja leipä suuhun, eväät kurkusta alas ja kusitauko ja matka jatkuu. Siinä vaiheessa matkaa oli enää 7km ja kun energiatasot taas nousi, niin se ei ollut enää matka eikä mikään, kun tiesin että kohta koko rumba oli ohitse. Sisulla taistellen loppuun asti. Kiersin männistön ja keskustan ja sitten pyörän nokka kohti vänäri rantaa. Se fiilis oli upea ja mahtava, kun vilkaisin vikan kerran sport trackeriä vänärin vikassa mutkassa ja se näytti piirun verran yli 100km ja tykitin täysillä pyörän rannalle. Matka oli ohitse. Ei enää kituuttamista kovalla satulalla raastaen vikoja mehuja irti jaloista. It’s finally over. Fiilistelin aurinkoista säätä nauttien hetkestä. Kello oli 6.15, matkaan meni 5h40min ja sen aikana kulu vähän yli 3000 kaloria. Kämppis tuli sitten rantaan kans, jossa otettiin vielä muutamat fiilistelykuvat urakan päätteeksi. Olo oli kyllä todella helpottunu ja iloinen, että kaikki meni loppujen lopuks niin hyvin, eikä tullut mitään takaiskuja. Ei edes väsyttänyt, nautin ja hymyilin vain. Tunsin jopa pientä ylpeyttä suorituksesta.

Kämpillä sitten lämmiteltiin vielä sauna, saunottiin, syötiin ja nautiskeltiin. Oltiin vaan. Onhan se vähän erikoinen aika saunoa klo 8 aamulla, mutta erikoinen oli treenikin ja sen ajankohta. Ei oo aina niin justiinsa. Mä tykkään ite välillä tehä vähä erikoisia juttuja ja rikkoo rutiineja. Mua häiritsee olla tekemättä jotain kivaa ja siistii siks, ku niin nyt ei yleensä vaan tehä tai aika ei oo sopiva tai jotain muuta turhaa. Tai sitten tehä jotain, koska ’niin tekee kaikki muutkin’ tai ’niin on vaan aina tehty’. Noniin olipa vähä epäselvää mut jospa joku saa kiinni tosta 😀 Nukkumaan rupesin joskus aamu yheksältä, mutta ei siitä oikeen mitään tullut kun kroppa kävi edelleen jonkinverran kierroksilla. Kuitenkin pari tuntia suurinpiirtein sain sitten nukuttua.
Mutta tälleen nopeena loppuyhteenvetona voin kyllä todeta, että todellakin kannatti tehä vaikka olikin ihan törkeen sikaraskastreeni, mutta kokemuksena erittäin hyvä! Ilonen oon että kaikki meni tosi hyvin, pysyin ehjänä, kaikki meni aika lailla suunitelmien mukaan ja jaksoin loppuun asti! I’m proud of myself ja tosi tosi thankful!

-sammy
2015-07-09 18.09.21 2015-07-10 00.29.39  2015-07-09 20.15.31 2015-07-09 20.20.00 2015-07-10 06.24.082015-07-10 06.13.34 2015-07-10 06.14.31 2015-07-10 06.34.48

Hardcore treenipäivä 9.7.2015

Morrjestaa!

Vähä kuulumisia ja omia fiiliksiä juhannuksen jälkeisestä ajasta. Ei olla paljo lämpimillä säillä ja helteillä herkuteltu, kahtena päivänä vasta päässy rannalle, mut ei anneta sen masentaa! Kesä on vasta alussa ja lämpöjä varmasti vielä riittää…ja toivottavasti niitä rantapäiviä 😀
Joku aika sitten kirjottelin tänne valmennusreissusta rovaniemelle kupsin b-junnujen kanssa ja nyt kyseinen reissu on heitetty. Eikä ole valittamista reissusta, reissu meni yllättävänkin smoothisti ilman ylimääräsiä härdellejä. Paitsi järjestäjien puolesta, sillä heidän puoleltaan homma ei ihan timanttisesti skulannut, mutta ei siitä sen enempää. Tuloksellisesti pelit ois voinu napsun verran paremminki mennä, mut hyviä pelejä saatiin ulkomaalaisiakin jengejä vastaan. Kiva reissu kaikkiaan. Poroja käppäili tiellä mitä lähemmäks rolloo päästiin ja mäkäräisiä, paikallisten kielellä mäkryjä, niitä oli aivan he…sti… Siis ihan joka puolella ja kokoajan. Rovaniemi on muuten ihan nätti ja siisti mesta, mut niitten elukoitten syötävänä huumori loppuu melko rivakkaan. Reissuun lähdettäessä vähän huoletti jo etukäteen, että ei oikeen voi treenata kolmeen päivään 😀 Tiedän, ettei se oikeasti haittaa yhtään mitään, mutta en silti huilaa mielellään kolmea päivää peräkkäin, eikä onneksi tarvinnutkaan! Tultiinkin reissusta kotiin hyvissä ajoin torstaina alkuillasta, niin kerkesin vielä treenaamaan illaksi. Mikä parasta, niin treenikin kulki tosi hyvin parinpäivän levon jälkeen 😛2015-06-30 14.35.26
Keväästä asti oon suunnitellu extra kovaa treenipäivää, jossa mieli ja kroppa pistetään koville erilaisten treenien muodossa. Alunperin yritin toteuttaa juhannusviikolla ”The hard workout day by fitis” -päivän tai millä ”hardcoresupermultirippedsportsweat” nimellä sitä haluaakaan kutsua. Pointti ja idea on kuitenkin se, että mennään pitkään ja mennään kovaa. Siis oikeesti hardcore meiningillä sen minkä pystyy ja jaksaa eikä hissutella ja säästellä. Ja SE päivä on mun suunitelmissa vihdoinkin huomenna. Nyt on kesätauko fudiksesta, joten tää treeni on järkevintä toteuttaa nyt, koska siitä palautuminenkin vaatii luultavasti muutakin kuin sheikkerillisen palkkaria ja suihkun. Suunitelmat ja askelmerkit on nyt raapustettu paperille ja toivon et homma wörkkii hyvin huomenna, enkä pyörry matkalle tai mitään 😀 Voi olla, että oon aika rikki ja hajonnu päivän päätteeks, mut tarviin välillä vähä raffimpia kokemuksia ja meinkiä ja ittensä haastamista. Uskon et tää on sen kokemuksen ja fiiliksen väärti mikä on yöllä viimesen pyöräilyetapin jälkeen joskus klo 03-04 aikoihin ku aurinko on nousemassa ja pulahan vänärillä veteen.
Huomenna ohjelmassa ois vetää n. 2h intervalli treeni puijon rappusissa/mäessä, joka on varmasti herkkua tarakalle. Vähän vielä painaa ja kiristää lihaksissa sunnuntain jalkatreeni, mutta jospa se huomenna ois jo suurimmaks osaks kadonnu. Unohtuu viimestään rappusia ravatessa. Tän treenin jälkeen suuntaan kämpille tietenki syömään ja sitten suuntana sali, jossa teen monipuolisen yläkroppa treenin, jossa käydään huolella kaikki yläkropan lihakset läpi, tärkeimmät kahteen kertaan. Tähän varattu myös aikaa se 2h. Päivän (tai oikeestaan yön) kruunaa pyörälenkki, jolle oon kaavaillu et tulee matkaa n. 80-100km, toivottavasti toi satku menis täyteen. Se mua ehkä eniten kiehtoo, mutta toisaalta vähän jännittää. Poljin viime kesänä tollasen 65km lenkin keskellä yötä, ja muistan että puolivälissä satulalla istuminen teki jo kipeää, en tiedä oliko pöksyt hangannu ikävästi vai satula painanut, mutta ei se loppumatka niin herkkua ollut. Toisaalta huomenna tiedän mitä odottaa, lähes kaikki on asenteesta kiinni. Ku mieli pysyy virkeenä ni hyvin mennee! Sekin vähän mietityttää, että jos pyörä jättää jonnekkin tuunan pe*seeseen keskellä yötä, niin voi mennä sormi suuhun. En oo jaksanu miettiä mitään b-suunitelmia. Pyörässä näet molemmat renkaat aavistuksen vinossa ja kumitkin alkaa olla aika finaalissa. Ton matkan taittamiseen menee varmasti useempi tunti johtuen siitä, ettei alla oo mikään kilpapyörä, siitä, että voi jo vähän väsy painaa kovien treenien jälkeen keskellä yötä ja siitä, etten ole mikään pyöräilijä, vaikka se ihan mukavaa onkin. Mut se on varmaa, että kesken en helposti hommaa jätä ja tuun tekee parhaani, että vauhti pysys yllä mahollisimman hyvin ”pikku lenkin” ajan.
Huomenna mennään toivottavasti suunitelmien mukaan, kovaa ja säästelemättä. Pitää yrittää napsia vähän kuvia ennen ja jälkeen treenien, niin saa postaukseen mukaan, jonka aion perjantaina kirjoitella ansaittua lepopäivää viettäessäni 🙂 Loppuun vähä fiiliskuvia lämpimiltä rantapäiviltä ku vähä punottaa muutki ku sortsit.
2015-06-29 22.45.54 2015-06-29 16.15.30
Ainiii ja viinijuhlillaki kävin kattoo Haloo helsingin huikeeta livevetoo! Morjesta et ne kitaristit veti tunteella, nättiä! Tänään myös tuli tieto et Cheek tekee paluun keikkalavoille enskuussa. Mulle ainaki käy.
2015-06-27 22.36.56

Morrjestaa!

Kiitollinen, siunattu, onnellinen

Nää sanat oli häshtägeinä myös mun fitiksen ig tilille lataamassa kuvassa, jossa istun läppäri sylissä mun unelmaparvekkeella auringon paisteessa 8) Sanat löytyy tietenki myös Cheekin ’kyyneleet’ biisistä, josta ne omaankin päähän aina välillä jostain muistuu. On vähän pehmeetä ja imelää puhetta pojalta, mut ihan oikeesti kun lämpimiänä kesäpäivinä (joita on aika vähän vaan ollu :D) avaa parvekkeen oven ja tepastelee parvekkeelle ja kattelee järvelle, niin miettii ja tajuaa että paljosta saa olla kiitollinen ja miten hyvin ne asiat loppupeleissä onkaan. Mulla on upea asunto aivan jäätävän upeella paikalla, mulla on mahtava ja rakas perhe, jolle olen paljosta, siis oikeasti paljosta kiitollinen, olen terve ja olen saanut treenata jo pitkään terveenä ilman loukkaantumisia tai vammoja, saan tehä mun unelma duunii ja toimia urheilun parissa ja oon saanukin hienoja tsäänssejä urheilun saralta, joista myös oon tosi kiitollinen! Mulla on paljon huikeita kavereita, joihin oon saanu tutustua esim. koulussa ja jalkapallon parissa, myös näiden ulkopuolelta sekä yksi kaveri päiväkoti-ikäisestä, hah J! Mun mielestä pitäs aina vaan koittaa muistaa iloita kaikista pienistäki asioista, eikä murehtia siitä mitä ei oo. Eikä pitäs valittaa aina, jos ulkona ei paista aurinko tai jos ei saa jälkkäriks jätskiä. Asiat vois olla varmasti satakertaa huonomminkin vaikka joskus tuntuu et elämä potkii päähän. Onneks on kavereita ja perhe jotka pitää sillon pystyssä ku ei ite meinaa jaksaa. Mut mä en ainakaan oo koskaan yksin, aina on yks joka huolehtii ja kattoo perään. Mut nyt tää siirappinen teksti kiitollisuudesta alkaa tulla päätökseensä. Tai oikeestaan se tuli jo. Just nyt. -F
2015-07-06 15.40.30 2015-06-22 11.49.41 2015-05-22 12.57.20

Kiitollinen, siunattu, onnellinen

Boomzakalakaa, vähän kesäkuulumisia. Osa1

Kesä. On se vaan hienoo aikaa. Nyt on juhannus juhlittu ja oli tietenki takuu kivaa. Oltiin kaverin mökillä isolla joukolla ja tehtiin kaikkee kivaa! Varsinki jälkimmäisestä päivästä jäi yllättävän hyvät fiilikset, ihan vaan olemisesta 😀 Normi arki keskustassa asuessa on niin hektistä ja kokoajan on tehtävää ja menossa kaikkialle, niin voi pojat että nautin lauantaista isosti: ihan vaan olemisesta, laiturilla lötköttelystä, saunomisesta, rilliruuista ja kavereiden seurasta. Ei ollu ihan oikeasti kiire mihinkään. Lisäks en juhannuksena paljon kaloreita laskeskellut, niinkun olin päättänyt! (treenaamassa piti kuitenki juhannusaattona ennen rientoja käydä, että pysty paremmalla omallatunnolla vetää grillisafkaa napaan :D) Toivosin et juhannuksia ois useemminkin kesässä, mut yks niitä vaan valitettavasti on..
Tänää myös varmistu, et lähen kupsin b poikien mukaan Rovaniemelle Santa Claus cuppiin, joka kestää 3 päivää. Oon innoissani tottakai reissusta ja vaikka valmennustiimin keski-ikä ei kovin korkeella heilu, oon varma et me selvitään suuresta vastuusta hyvin! Tulee olee varmasti ihan semi-siisti kolmepäivänen pohjosessa sekä tuloksellisesti että ihan kokemuspohjalta.

—-Kuvaa ja jatkopostausta tulossa lähipäivinä—-

Boomzakalakaa, vähän kesäkuulumisia. Osa1

Täällä taas!

Niinkun olin ounastellut, kirjoittamiselle jää vain vähän aikaa sillä päivät ovat pitkiä; aamulla treenaamaan salile tai lenkille, päivällä opiskelu/työjuttuja, illalla omat futistreenit ja/tai KuPS B2 poikien valmennus ja illalla vielä mahdollisesti vähän lisää opiskelu/työjuttuja. Ja sitten on tietenkin pelireissuja, talkoita sun muita menoja ja kavereitakin pitäisi nähdä. Mutta ehdottomasti en valita, tilanne on erittäin hyvä ja olen otettu ja kiitollinen saamistani mahdollisuuksista eri suuntiin ja nautin toimia urheilun parissa! Myös mainitsemani valmennuskeissi Kupsin b2 junioreissa on aivan loistava mahdollisuus itselle; saan uusia näkökulmia ja oppia, pojat ovat myös hienoja nuoriamiehiä ja ovat hyvin ottaneet uuden koutsin mukaan ympyröihin. Uusi valmentaja tuo yleensä mukanaan vähän uusia tuulia treenaamiseen, itse ennenkaikkea fyysisen puolen parantamiseen ja uskon, että minullakin on jotain annettavaa pelaajille. Tulevaisuus ja tämä kausi on joukkueella varmasti hyvä, ei epäilystäkään!

Ja mitä Fitikseen tulee, ensimmäiset viikot on pyörähtäny kivasti käyntiin ja huippu-uutinen oli, että pääsin Kuntokeskus Pyramidin remmiin mukaan ja Fitiksen palveluita voi jatkossa ostaa myös Pyramidin kautta! Innolla odotan, mitä tuleman pitää=) Parasta on, että kesä alkaa koputella jo ovella, joten pääsee ulos treenaamaan, potkimaan palloa ja nauttimaan auringosta! Eiköhän tänä kesänä nautita enemmän lämmöstä ja auringosta, luonnosta, kavereiden seurasta ja itselle tärkeistä asioista ja kannetaan vähän vähemmän morkkista, jos joku salitreeni nyt on sattunut jäämään välistä tai on syönyt jäätelön, vaikkei ole ollut herkuttelupäivä;)

-Sami (kuvassa throwbäkkiä viimekesään)

2014-08-07 15.39.18

Täällä taas!

Tänää on pääpäivä!

Vihdoin  on koittanu hetki jota oon viimekesästä asti käytännössä oottanu ja valmistellu; pääsen tositoimiin Fitiksellä! Odotan innolla ja toki myös vähän jännityksellä mitä tuleman pitää, mutta uskon että hommat lähtee kivasti käyntiin ja ottaa hyvin tuulta alleen.
Täällä tulen jatkossa kirjottelemaan omista treeneistä, kokeiluista ja kokemuksista treenien ja ravinnon saralla ja ihan yleisiä fiiliksiä, joita sitten uteliaimmat pääsevät täältä lukemaan.

Tästä se lähtee, laitetaan homma rokkaamaan!
-Sami
20150428_201656

Tänää on pääpäivä!